Lamigras Black Pride Panther
ehkä menen aivan toiselle suunnalle." –Nuuskamuikkunen
|
Luonne
Luonteeltaan Amor on tasapainoinen, rohkea, soputuvainen, hellyydenkipeä... adjektiivit loppuvat kesken. Koulutus tuo haastetta, koska koira on huono kestämään toistoja, mutta kuitenkin niin kekseliäs, että osaa itse tarjota ratkaisuksi erilaista käytöstä ja jaksaa aina innostua temppujen opettelemisesta.
Amorin kanssa voi matkustaa yöjunalla Torniosta Helsinkiin ja tupsahtaa pikkukylästä keskelle pääkaupungin hälinää, ilman huolta koiran pääkopasta tai käytöksestä. Amor on kotonaan melkein missä vain, tai ainakin siellä missä itsekkin olen. Vieraille koirille se saattaa räsähtää huonojen kokemusten ja puutteellisen sosiaalistamisen vuoksi, mutta muuten se on maailman mukavin matkustuskumppani ja aina omilla jaloillaan seisova snautseri. Halusin koiran, joka lukee ajatukseni ja jonka kanssa ei tarvita sanoja, ja sellaisen olen saanut. En osaa kuvitella itselleni paremmin sopivaa kaveria.
Herraparran kanssa on ollut ja on vieläkin vaikeutensa, sitä ei voi kieltää. Pentuna sille tuli varoittamatta päälle isompi koira ja puolivuotiaana siltä katkesi ristiside takajalasta, mikä rajoitti pentuajan seikkailuja. Poika osaa olla loputtoman jääräpäinen ja se näyttää taatusti tunteensa, mikäli kokee tulleensa väärinkohdelluksi. Arkielämässä hiljainen ja helppo koira ei turhia räksytä ovikellolle tai muille äänille ja pysyy poissa jaloista. Se aukaisee suutaan vasta kun on ihan pakko (esimerkiksi kun joku ihana ihminen tulee kotiin niin pitää vähän kiljua onnesta!) ja silloinkin yleensä lopettaa pyynnöstä. Luonnetestituomareiden sanoin Amor on myös hyvin puolustushaluinen minun suhteeni, "puolustaa omistajaansa ihan tosissaan, viimeiseen asti" (tämä on joskus huomattu myös kinastelutilanteessa siskon kanssa..) Partakoira on nopeaoppinen ja jos sen saa motivoitua niin se tekee lähes mitä vain, kunhan tosiaan palkasta sovitaan. A osaakin yli 50 temppua.
Eläminen on helppoa oman ajatuksenlukijan seurassa. Sisällä ollessa Amor tykkää oleskella lähelläni ja tarkkailla tekemisiäni. Kuitenkaan se ei ole sellainen nilkkakoira joka seuraa aina ja kaikkialle. Amorin tyyli on katsella liikkumisiani kauempaa ja harkita, että kannattaako nyt lähteä perään - jos se omistaja vaikka tulisikin aivan kohta takaisin ja olisin kävellytkin ihan turhaan eestaas. Siinä on jotain perää, kun luin käppänäpalstalta aikoinaan, että kääpiösnautseri vain paranee vanhetessaan. Huomaan nykyään sen, miten Amorissa on alkanut näkyä iän tuomaa rauhallisuutta. Rutiininomaiset iltahepulit ovat jääneet harvemmalle ja partaan on tullut hopeisia karvoja. Illalla se puskee itsensä peiton alle nukkumaan ja asettelee päänsä tyynylleen, minun viereeni.
Paljon on tehty että ollaan Amorin kanssa nykypäivään päästy ja toivon että näitä unohtumattomia hetkiä on edessäpäin vielä lukemattomia ja taas lukemattomia. Amor on ensimmäinen oma koirani ja maailman paras ystäväni. Kiitokset Anne-Marielle maailman parhaasta koirasta! Tack Anne-Marie för världens bästa hund och vän! :) Amor really is one dream that came true!
"Koira joka on helposti koulutettava, toisin sanoen oppivainen, ei yleensä ole luonteeltaan kova. Kova koira ei muista miellyttäviä saati epämiellyttäviä asioita tai kokemuksiaan. Se tarvitsee pehmeämpään koiraan verrattuna paljon enemmän toistoja saavuttaakseen tekemisestä onnistuneita mielikuvia ja pysyviä muutoksia käytökseensä. Toisaalta kovan koiran koulutuksen etuna on se, ettei se jää muistelemaan kolhujaan..." Salme Mujunen
Pennusta aikuiseksi
Amor oli oikeasti helppo pentu ja nopeasti oppiva sellainen. Hihnassa se kulki kuin olisi syntynyt panta kaulassaan, yhtään kenkää tai sähköjohtoa ei sen vuoksi tarvinut paikkailla ja uusia asioita se meni aina hetken mietittyään tutkimaan häntä heiluen. Teinipoika-antsa oli sitten koko pentuajan vastineeksi ihan kamala. Se merkkaili joka paikkaan ja huusi toisille koirille, ei totellut mitään ja yritti määräillä kaikessa (tukkanuottasillakin oltiin).
Amor ei taatusti ollut eikä ole vieläkään mikään paras vaihtoehto ensimmäiseksi omaksi koiraksi, mutta ei niin paljoa pahaa ettei jotain hyvääkin. Poika on silti esimerkillisen hyvä ystävä, se tykkää liikkumisesta vähintään yhtä paljon kuin minäkin ja on sopiva kaveri mukaan otettavaksi. Se on anteeksiantavainen virheilleni ja jaksaa aina kuunnella vuodatustani huonosti kuluneesta päivästä. Siskoni mukaan Amorilla on lehmän hermot, sillä on vakaa luonne ja se ei tunnu pelkäävän mitään. Monesti on sanottu myös, että "Tuo antaisi sinun varmaan vääntää itsensä vaikka umpisolmuun". Sellainen se on. Kaiken kaikkiaan A:sta on kehittynyt mahtava koira, jonka kanssa on ilo elää. On kannattanut uhrata joitakin asioita koiran eteen!
Tiesitkö tätä?
» Amor sai nimensä Siiri Nordinin kappaleen mukaan ( sanat ).» Amorin oikean takajalan polvesta katkesi ristiside koiran ollessa puolivuotias.
» Amor syö Hill's s/d -ruokaa virtsakivien vuoksi, kaikki muu (sis. puruluutkin) on kielletty.
» Amor rakasti syödä porkkanaa, vesimelonia, klementtiinejä, herneitä..
» Amorin lempilelu on Rita-niminen huskypehmolelu.
» Amor poseeraa Suomen käppänäkerhon etusivulla!
Ja kun olen allapäin, sinä olet piristämässä minua. Sinä tulet paikalle,
kun kaipaan ystävää. Olet olkapää, jonka olen aina tuntenut.
(Kelly Osbourne - More than life itself)
