Omistaja

Tekstien takaa löytyy Josefiina-niminen kolmannen vuoden lukiolainen, Tornion lähimaisemista. Harrastuksiini kuuluvat koirat, ratsastus, lenkkeily, musiikin kuuntelu ja valokuvaus. Olen pessimistisyyteen taipuvainen, kaverini tarkasti valikoiva ja yksinolosta tykkäävä tyyppi. Luonteeltani olen äkkipikainen ja empatiakykyinen, perfektionistinen asioissa jotka päätän tehdä kunnolla.

Koiraisia ja muitakin juttuja elämässä

Meillä on aina ollut koiria ja ensimmäinen koira jonka muistan olikin Eetu - maailman itsekkäin ja silti tärkein terrieriherra. Eetu (Love-Dane's Benedictine, 1992-2003) eli elämäni ensimmäiset kymmenen vuotta rinnallani ja opetti elämää koiran kanssa. Amor tassutteli perheeseemme helmikuussa 2004, olin itse silloin kymmenen vuotias. Rotu vaihtui yorkshirenterrieristä kääpiösnautseriin ja kiitos tätini löytyi minulle sopiva pentukin. Amorin kanssa on tullut tehtyä tehtyä monia typeriä virheitä, mutta monet niistä Amor on antanut anteeksi ja paikannut jättämiäni tyhjiä aukkoja koulutuksessa. Amor on kärsivällisesti roikkunut mukana harrastuskokeiluissa, näyttelyharjoituksista aina haku-treeneihin.

Elämä opettaa, ja Amor opettaa paljon. Vaikka sitä toisinaan miettii, että miksei koirien sijasta alkanut harrastamaan vaikkapa postimerkkien keräilyä tai akvaarion pitämistä kun ulkona sataa vaakatasossa räntää ja tv:ssä on meneillään paras elokuva ja koira tahtoo ulos tai kun aamulla heräät siihen, että koira oksentaa sänkyysi.. (se on muuten jännää miten voi olla heräämättä herätyskellon ääneen mutta kun koira alkaa kakomaan niin olet hereillä nanosekunnissa!) niin silti sanoisin etten hetkeäkään vaihtaisi pois, en niitä huonojakaan kokemuksia, niistä kun yleensä oppii eniten.

Minussa todistettavasti on myös heppatytön vikaa, käyn säännöllisesti ratsastamassa ja tykkään olla tallilla. Ja vaikka aina lajitellaan kissa- tai koiraihmisiksi, niin mie taidan olla vähän molempia. Erityisesti itämaiset kissat kiinnostaa ja kun opiskeluiden perässä joskus lähden omilleni asumaan, ei ajatus sisäkissasta (tai kahdesta) kuulosta hassummalta. :) Aika näyttää..

"Koiran omistamista ei voi kutsua harrastuksista helpoimmaksi. Vertailun vuoksi: Aerobic ei koskaan herätä kello kolme yöltä ja pyydä päästä ulos asioilleen. Kamera ei nakertele juhlakenkiä rikki, eivätkä sukset muutu aggressiiviseksi, vaikket sosiaalistaisikaan niitä. Ja entä ne postimerkit sitten - ne odottavat kiltisti kaapin nurkassa iäisyyden, vaikka innostus loppuisikin." (Katri Syvärinen, Koiramme 1/2008.)